Mielen tarinat - mitä valheita kerrot itsellesi?
Myy tai sinua myydään. Toimi tai sinua viedään.
Oletko koskaan miettinyt, mitä tarinoita kerrot itsellesi päivästä toiseen? Mitkä ovat hallitsevat lauseet ja ajatukset, joita pyörität päässäsi?
Minkälaisena näet itsesi? Minkä roolin olet itsellesi antanut? Mitä ajattelet muista ihmisistä? Minkälaista elämää kuvittelet heidän elävän? Mihin perustat päätelmäsi? Ovatko ajatuksesi ja olettamuksesi totta?
Mielen tarinoilla eli sisäisellä puheella on iso merkitys minkälaisina näemme itsemme ja miten koemme maailman. Sisäinen puhe vaikuttaa vahvasti myös elämänlaatuumme.
Aivot ovat tarinankertoja
Hyvin usein ajatuksemme ovat vain tarinoita, tulkintoja, mielen elokuvia. Eivät tosiasioihin perustuvia dokumentteja. Aivomme ovat tarinankertoja eivätkä aivot välitä ovatko faktat kohdillaan, jos tarina on hyvä. Tämä on hyvä muistaa, kun tekee pikaisia johtopäätöksiä vaikkapa naapureista, työkavereista tai maailman tilasta.
Samaa teemme itsellemme. Toistamme tiettyjä väittämiä miettimättä, pitävätkö ne paikkansa. Olen tällainen ja tällainen, en osaa, en pysty, en jaksa, en kehtaa, miksi yrittäisin, kun en onnistu kuitenkaan.
Kielteiset mielen tarinat passivoivat. Meistä tulee helposti uhreja. Menemme muiden perässä sen sijaan, että johtaisimme itse omaa elämäämme. Siedämme huonoa kohtelua, tyydymme vähään. Odotamme, että joku muu hoitaa ja järjestää.
Toiset sen sijaan ovat aktiivisia toimijoita ja tuntuvat aina onnistuvan kaikessa. Ehkä heidän päässään on paremmat tarinat.
Mistä omat tarinasi ovat peräisin?
On hyvä miettiä, mistä omat ajatukset ja käsitykset ovat tulleet. Monet ovat peräisin vanhemmilta, opettajilta, seurustelukumppaneilta, ystäviltä, työkavereilta jne. Lapsena ja nuorena me imemme helposti ympäristön tarinat sekä tavat olla ja elää itseemme emmekä ehkä koskaan kyseenalaista niitä. Me uskomme mitä meille sanotaan ja kuljetamme tarinaa eteenpäin.
Samoin satunnainen tokaisu huonosta matikka- tai kielipäästä sekä latistavat huomiot ulkonäöstä tai luonteenpiirteistä saattavat jäädä elämään mieleemme kymmeniksi vuosiksi. Uskomme olevamme sitä, mitä itsellemme kerromme.
Ovatko uskomuksesi totta?
Mutta ovatko käsitykset itsestäsi tosia? Oletko oikeasti sellainen kuin kerrot itsellesi?
Onko totta, että olet toivoton? Onko totta, että et pysty muuttumaan? Onko totta, ettei sinusta ole vaativiin tai luoviin tehtäviin? Oletko kokeillut missä rajasi ja kykysi oikeasti menevät?
Me kykenemme paljon enempään kuin luulemme, kun alamme avata mielen kuviteltuja rajoja ja lähdemme kulkemaan kohti uutta.
Jos on sisäisessä puheessa toistanut jotain vuosikymmeniä, se muuttuu itsestäänselvyydeksi. Pahinta on toistuva itsekritiikki, jolla myrkytämme omaa mieltämme. Mielemme uskoo mitä sille toistuvasti kerromme. Voimme latistaa itse itseämme todella tehokkaasti.
Todellinen minä haluaa esiin
Omien mielen tarinoiden pohtiminen voi olla haastavaa. Ehkä en haluakaan kuulla totuutta. Joskus voi olla helpompaa ajatella "tällainen olen, tällaiseksi jään" kuin lähteä tekemään asioita toisin.
Mutta uskomukset voi ohjelmoida uudelleen. Jos ei kyseenalaista omaa ajatteluaan, tekee helposti samoja virheitä vuodesta toiseen ja ihmettele, miksi aina päätyy samaan jamaan.
Teko ei muutu ellei ajatus muutu. Tavat eivät muutu ellei tapa ajatella muutu. Kun alkaa purkaa mielen tarinoita, todellinen minä pääsee esiin ja avaa uusia polkuja.
Oman perheen perintö
Oivalsin itse vasta vuosikymmenien jälkeen, minkälaisia tarinoita olen mielessäni pyörittänyt, miten ne ovat minua hallinneet ja miten vinoutuneita valintoja olen paikoin niiden vuoksi tehnyt. Sain ne perinnöksi päihdeperheessä elämisestä. Kun kriisi on normaali olotila ja turvallisuudentunne vain haave.
Aloin purkaa niitä muutama vuosi sitten, kun mietin mikä minua oikeasti ahdistaa, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Kiireisen työn alle on myös helppo piilottaa todelliset tunteet, joita ei uskalla käsitellä.
Piti mennä syvälle itseen, ennen kuin vyyhti alkoi purkautua. Olin kantanut mukana ison kasan muiden tunteita ja pelkoja, jotka eivät kuuluneet minulle. Pärjännyt ja jaksanut, koska se oli minulle asetettu rooli. Ajattelin aina, että muilla on asiat huonommin, joten omilla tunteillani ja tarpeillani ei ole niin väliä. Minä olen vahva, minä pärjään, ajattelin vaikka tuntui pahalta.
Lopulta opettelin sanomaan rehellisesti, miltä minusta tuntuu, mitä kaipaan ja mitä ajattelen. Enää en niele loukkauksia, en pakene surua, en valehtele että ”ei se mitään”. Haluan kertoa itselleni nyt tosia tarinoita ja kuunnella mitä sydän sanoo.
Anu Kuistiala
Tässä blogissa käsittelen työelämään, uralla etenemiseen ja alitajuiseen vaikuttamiseen liittyviä asioita. Kirjoitan myös luopumisesta, muutoksesta ja mielen voimasta.
Tulen mielelläni puhumaan näistä teemoista sekä teen henkilökohtaista valmennusta. Katso tarkemmin www.kuistiala.com
Johtamista, työelämää ja uralla etenemistä käsittelevä kirjani Johtajanaiset (Alma Talent) ilmestyi viime syksynä. Tutustu tarkemmin www.kuistiala.com/johtajanaiset
Löydät minut myös Facebookista
Instagram: @kuistiala