Energiasyöpöt ympärillämme

Energiasyöpöt ympärillämme

Jokainen tuntee heitä: Ihmisiä, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat. Imevät kuiviin ja vievät hapen. Ihmisiä, joiden tapaaminen hiertää jo etukäteen. Prinssejä ja prinsessoja, jotka vaativat jatkuvaa huomiota ja erityiskohtelua. Tyyppejä, joiden kanssa palaverit ja neuvottelut venyvät ja vanuvat. Energiasyöpöt keskuudessamme.

Olen usein miettinyt, miten sisäinen epätoivo saa ihmiset käyttäytymään ulospäin niin, että heidät koetaan vaikeina ihmisinä. Jokaisella on omat kummallisuutensa, mutta vahvasti toisten energiaa vievillä ihmisillä on usein yhteistä se, että he syyttävät ongelmistaan joko olosuhteita tai muita ihmisiä. Harvoin mikään johtuu omista valinnoista tai omasta käytöksestä. Itseensä katsominen on vaikea laji.

Minäminä ja marttyyri-jupisija

Työelämässä energiasyöpöt voidaan jakaa pariin alalajiin. Pieni satiirinen kärjistys tässä sallittakoon.

 1) Jatkuvasti äänessä oleviin ja huomiota haluaviin minäminä-tyyppeihin 2) Nurkkiin vetäytyviin marttyyri-jupisijoihin 3) Päättämättöminä sinne tänne heiluviin toisaalta-toisaalta -jahkailijoihin.

Minäminät käyttävät joka tilaisuuden esitelläkseen omaan erinomaisuuttaan. Palavereissa muut eivät saa suunvuoroa, kun minäminä kertoo, miten asiat pitäisi hänen mielestään hoitaa. Hän on myös taas tavannut merkittäviä henkilöitä, joiden sanomisia hän papukaijana toistaa. Palaveriin pakotetut asiantuntijat, jotka oikeasti tietäisivät jotain ja joiden näkemyksiä tarvittaisiin, katselevat turhautuneina toisiaan ja kelloa. Taas yksi hukkaanheitetty tunti. Jos minäminän keskeyttää, ei mene kauan, kun hän taas pääsee ääneen. Eihän neroa nyt noin vain hiljennetä.

Samassa pöydässä istuvat myös marttyyri-jupisijat, jotka tuijottavat otsa kurtussa kannettavalta laatimiaan tiedostoja. He ovat monesti väärinymmärrettyjä asiantuntija-jumalia, jotka tuhahtelevat muiden typeryydelle. Sen sijaan, että he kertoisivat ytimekkäästi, mitkä ovat käsiteltävän asian tärkeimmät kohdat ja miten päästään eteenpäin, he uuvuttavat kaikki turhilla yksityiskohdilla ja päätyvät lopulta jupisemaan, miten kukaan ei taas tajunnut mitään.

Pahimmassa tapauksessa kokousta vetää toisaalta-toisaalta -jahkailija. Hän haluaa olla kaikille kiva. Onhan hyvä pössis kokouksessa tärkeä juttu ja ettei kenellekään vaan tule paha mieli. Hän ei myöskään osaa tehdä päätöksiä. Mietitään tätä vielä, hän sanoo. Tehdään vielä yksi neuvottelu-palaveri-muistio-työryhmä -kierros. Mitä väliä, vaikka rahaa palaa ja muiden pinnat kärähtää. Tehdään mielummin yhdentekevää keskinkertaisuutta kuin rohkeita ratkaisuja.

Oman elämänsä prinsessa

Yksityiselämän rasittavin energiasyöppö on oman elämänsä prinsessa, jotka vaatii jatkuvaa huomiota. Hänellä on aina ongelmia, joita pitää kuunnella ja auttaa pelastamaan prinsessa pulasta.

Ongelma ratkaistaan ja kas vaan, pian on taas uusi ongelma. Omatoimisuus ei kuulu prinsessan tyyliin. Hän haluaa huomiota.

Usein ongelmat myös toistuvat. Rahat on loppu, töissä riita, kumppani väärä, tissuttelu lähti lapasesta tai vähintään kotona on lamppu palanut, mitä ystävät huudetaan fiksaamaan.

Kukaan ei uskalla sanoa prinsessalle, että ota vastuu omasta elämästäsi. Katso omia valintojasi ja omaa käytöstäsi. Voisiko niissä olla toistuva malli, mikä tuo ongelmia. Mieti, mitä tänään voisit tehdä toisin. Joku pieni asia, yksi valinta. Tee edes jotain.

Mutta prinsessa on niin herkkä. Hän ei pärjää yksin eikä osaa tehdä omia valintoja.

Työelämän prinsessa

Samanlainen prinsessa asuu töissä. Kun hän haluaa jotain, se pitää saada heti. Hän on aina oikeassa. Hän haluaa mukaan kaikkiin projekteihin. Hän tietää parhaiten ja puuttuu joka asiaan. Häntä pitää ihailla ja kehua. Hän käskee muita olemaan hiljaa, kun hän luo suuria asioita. Hän juoruilee, myrkyttää ilmapiirin ja syyttää siitä muita. Hän kiusaa ja kokee muut uhkana. Hän ei ota vastaan kritiikkiä tai esimiehen neuvoja.

Hän pitää itseään parhaana työkaverina, vaikka kukaan ei oikeasti halua mennä hänen kanssaan lounaalle. Hän on hyvin yksinäinen.

Kaikki me kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta. Haluamme tulla nähdyksi ja kokea kuuluvamme joukkoon. Vuorovaikutustilanteet nostavat usein pintaan sisäisen lapsemme ja haavamme, vaikkemme sitä ehkä aina tajua. Aikuisena huudamme tai vaikenemme tavalla, jonka olemme lapsena oppineet, koska se on selviytymiskeinomme.

Itsensä tunteminen ja omien toimintamallien tajuaminen on avain parempaan vuorovaikutukseen ja hyviin ihmissuhteisiin. Kun hyväksyy itsensä, näkee myös muut paremmin.

Muutama hyväksi havaittu neuvo:

  • Ole avoin ja kerro miten näet ja koet asiat. Avoin keskustelu vie palavereissa asioita parhaiten eteenpäin.
  • Älä panttaa tietoa. Jaa tietämystäsi ja osaamistasi. Kerro mielipiteesi. Sano olennaiset asiat. Työpaikalla ja neuvotteluissa on tarkoitus edistää yhteistä hyvää, ei vaan omia päämääriä.
  • Opettele tilannetajua. Mieti missä tilanteessa mitäkin kannattaa sanoa ja millä tyylillä. Palavereissa kunnioita toisten aikaa ja näkemyksiä. Älä jankuta vaan käy rakentavaa vuoropuhelua.
  • Ota vastuu omasta elämästäsi. Luot itse oman todellisuutesi omilla valinnoillasi ja arkipäivän päätöksillä. Jatkuva olosuhteiden ja muiden syyttely tekee vain omasta elämästäsi kurjempaa.
  • Tutustu itseesi. Voit tehdä hämmästyttäviä löytöjä, kun maltat välillä olla hiljaa yksin ja kuunnella omia ajatuksiasi ja esiin nousevia tunteita.

Tässä blogissa käsittelen työelämään, uralla etenemiseen ja alitajuiseen vaikuttamiseen liittyviä asioita. Kirjoitan myös luopumisesta, muutoksesta ja mielen voimasta.

Lue täältä edellisiä.

Liity blogilistalle, niin saat uuden suoraan sähköpostiisi.

Katso henkilökohtaiset valmennukset www.kuistiala.com

Löydät minut myös Facebookista


Anu Kuistiala

www.kuistiala.com

anu@kuistiala.com

Twitter:@kuistiala

Instagram: @kuistiala