Kirjoitin loppuvuodesta 2022 LinkedIniin ja Instagramiin sarjan postauksia teemasta Kiltin tytön/pojan syndrooma. Postaukset saivat paljon kiitosta ja herättivät hyvää keskustelua. Julkaisen postaukset nyt kokonaisuutena blogina.

Puhun kiltin tytön syndroomasta, mutta asiat eivät ole sukupuolisidonnaisia. Haluan myös korostaa, että kiltteys sinänsä on hieno piirre. Tuon esiin sitä puolta, kun kiltteyttä käytetään väärin.

Tutustu myös Kiltti tyttö -valmennuksiin.

Osa 1. 

Kiltin tytön syndrooma, liiallinen itsekriittisyys ja huijarisyndrooma. Olen syksyllä 2022 puhunut paljon tästä aiheesta. Kutsun tätä toisiinsa kiertyvää kolmikkoa kompastuskiviksi, koska ne rapauttavat meitä alitajuisesti. Saavat ylisuorittamaan uupumukseen asti ja epäilemään itseä. Samalla sisimmässä tuntuu tyhjyys, joka ei täyty.

Taustalla on usein lapsena opittu käytösmalli, että pitää olla mukava, myöntyvä, kiltti ja kohtelias. Hyvä tyttö. Ei siinä mitään pahaa, mutta jos samalla opimme, että kiukku, viha, omat rajat, halut ja tarpeet ovat toissijaisia, alamme tukahduttaa niitä.

Työnnämme syrjään omat tarpeemme, koska olemme oppineet, että muiden tarpeet ovat tärkeämpiä. Tunnemme alitajuista tarvetta miellyttää, koska olemme hukanneet kosketuksen itseemme.

Pohjimmiltaan kyse on omanarvontunnosta. Sisäisestä kokemuksesta tunteeko olevansa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään.

Itse taistelin irti miellyttämisestä kapinoinnin kautta. Tämä teki minusta raivokkaan itsenäisen. Joskus vähän liikaakin. Tärkeintä oli ajatus, että hallitsen omaa elämääni eikä kukaan sanele, miten olla ja elää.

Vuosien myötä olen saanut kuulla olevani liian äänekäs, liian intensiivinen, liian suorasukainen, liian haastava. Toki olen kuullut myös paljon kauniita ja ihania asioita, mutta koin usein, että ns. kilttinä tyttönä olisi helpompi olla.

Opin pienentämään itseäni. Asiat sujuivat paremmin, kun leikki myöntyväistä ja piti mölyt mahassa. Vietin vuosia yrittäen sopeutua. Aloin epäillä itseäni. Koin, että minussa on jotain vikaa ja pitäisi olla toisenlainen. Lopulta päätin, että en enää pysy hiljaa muotissa, johon en mahdu.

Opittujen mallien murtaminen vaatii usein kivuiliaita päätöksiä. Oman tilan ja tahdon näyttämistä. Torjunnan sietämistä. Pettymysten tuottamista toisille. Ajattelutavan syvällistä muutosta.

Miten itse muutin ajatteluani ja toimintatapoja. Siitä lisää seuraavassa.

Osa 2.  

Kun kiltti tyttö alkaa sanoa ei, hän saa usein kuulla olevansa hankala akka. Tunnelman pilaaja. Riivinrauta. Bitch. Kun alkaa kieltäytyä palvelijan ja miellyttäjän roolista, ei olekaan enää se kiva tyyppi.

Murtautuminen ulos kiltin tytön roolista vaatii pokkaa. Pitää sietää epämukavia tunteita. Pitää myös uskaltaa aiheuttaa muille epämukavia tunteita.

Kun lopetin turhan miellyttämisen, opetin samalla itselleni, ettei kaikkien tarvitse pitää minusta. En minäkään pidä kaikista. Ystävällinen ja kohtelias voi aina olla, se on fiksua. Mutta pitää uskaltaa sanoa ei, muuten tekee jatkuvasti tuplamäärän töitä.

Pitää myös seistä päätöstensä takana. Usein pelkäämme, että toiselle tulee paha mieli, kun kieltäydymme. Pelkäämme, että meidät hylätään. Kierrämme itsemme mutkalle, jotta meistä pidettäisiin ja teemme asoita, joita emme halua.

Parempi olla hankala akka kuin kynnysmatto. Terve omanarvontunto kantaa pitkälle.

Toinen asia mikä kannattaa lopettaa, on turha varmistelu. On energian hukkaa kulkea ympäriinsä kyselemässä, onko tämä nyt hyvä ja kelpaanko minä.

Luottamus ansaitaan olemalla rohkea. Pitää uskaltaa puolustaa ja perustella omia näkemyksiä. Keikuttaa venettä. Haastaa ja ärsyttää, kun sille oli aihetta. Vaatia tasa-arvoista kohtelua ja haluta vaativia tehtäviä. Mutta myös joustaa ja perääntyä, kun huomaa olevansa väärässä.

Oma tila pitää ottaa ja rajat kertoa. Jos et itse arvosta itseäsi, muiden on vaikea tehdä sitä puolestasi.

Osa 3. 

Kaikki alkaa ajatuksesta, mutta sen jälkeen tarvitaan tekoja. Pitää mennä sille kuuluisalle epämukavuusalueelle.

Häpeä on tehokas tapa kontrolloida käytöstä. Pelko häpeästä pitää meitä vankina ja jäämme lähtötelineisiin.

Pelko on kuitenkin vain kuvitelma. Tunne, jonka päästämme mieleen mellastamaan. Pelkäämme jotain mitä ei ole edes tapahtunut. Kasvatamme kuvitellun pelon niin suureksi, että se lamaa meidät.

Epävarmuuden tunne on ennen kaikkea torjutuksi tulemisen pelkoa. Siksi pitäisi ensin selvittää, mitä itse asiassa pelkää ja onko asia totta. Usein pelkäämme, että meille nauretaan. Mutta se on vain oma pelko, jonka voittaa astumalla sitä kohti.

Ajatukset ovat vain ajatuksia. Toiveita, pelkoja, muistoja ja uskomuksia. Siksi ensimmäinen askel on omien ajatusten haastaminen. Mitä pelkään, miksi pelkään, ovatko ajatukseni totta vai pelkojen luomia kuvitelmia? Mitä tapahtuisi ja miten toimisin, jos en uskoisi ajatuksiani?

Hyvä vastavoima pelolle on uteliaisuus. Itselleen voi sanoa, että kokeilen nyt yhden kerran jotain uutta. Muutos alkaa pienistä asioista. Laiva kääntyy vähitellen.

Asiat muuttuvat vain tekojen kautta. Kun uskaltaa tehdä toisin kuin ennen, se vahvistaa itseluottamusta. Kaikki uusi alkaa aina epävarmuudesta.

Tilanteita voi harjoitella. Miettiä etukäteen mitä ja miten haluaa sanoa. Miten haluat, että sinut nähdään? Millainen haluat olla? Mieti, mitä uusi minäsi sanoisi tai tekisi. Harjoittele sitä mielessäsi, opeta itsellesi uusia toimintatapoja. Aivot oppivat sitä mitä niillä tehdään.

Haluan korostaa, että omien rajojen asettaminen ei tarkoita huonoa käytöstä. Töksäyttelyä, ilkeilyä, tuhahtelua, rumaa kielenkäyttöä. Fiksu aikuinen hallitsee hyvät vuorovaikutustaidot ja ottaa toiset huomioon.

Osa 4.  

Jatkuva kielteinen itsepuhelu on tutkitusti haitallista. Se on kuin syöttäisi myrkkyä itselleen. Kun arvostelee itseään päivästä toiseen, vahvistaa samalla kielteisiä ajattelumalleja ylläpitäviä hermoratoja. Syntyy itseään ruokkiva kierre.

Liialliselle itsekriittisyydelle on tyypillistä, ettei mikään ole tarpeeksi hyvä. Vaikka olisi tehnyt kaiken niin hyvin kuin voi, sisällä kalvaa riittämättömyyden tunne. Pitäisi tehdä aina vaan enemmän. Pikkuhiljaa liiallinen itsekriittisyys kiristää otettaan kuin tappava aave. Äärimmilleen vietynä se tuhoaa meidät sisältäpäin.

Rakentava kriittisyys vie eteenpäin ja auttaa kehittymään. Se on tervettä halua oppia ja tehdä asioita paremmin. Rakentava kriittisyys hyväksyy virheet ja epätäydellisyyden. Katsoo lempein silmin ja kannustaa eteenpäin.

Liiallisen itsekriittisyyden taustalla on usein mennyttä kuormaa, jota ei ole käsitelty. Lapsena ja nuorena koettu turvattomuus, kiusaaminen ja väheksyntä vääristävät minäkuvaamme pitkälle aikuisuuteen. Opimme, että raaka itsekritiikki on hyvä asia. Totumme mitätöintiin ja sivuuttamiseen. Tunnemme olevamme aina vähän tiellä ja vääränlainen. Turha ja tyhmä.

Koemme ettemme kelpaa omana itsenä. Epätäydellisenä. Rikkinäisenä. Haavoittuvana. Haemme alitajuisesti hyväksyntää ulkoisilla asioilla. Työ, raha, ulkonäkö, saavukset. Etsimme hyväksyviä katseita, jotka todistaisivat, että riitämme. Usein etsimme toistuvasti hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät hyväksy edes itseään.

Sukupolvien traumat, pelot ja uskomukset kulkevat meissä ja siirrämme ne usein huomaamatta eteenpäin omille lapsillemme. Kannamme riittämättömyyden taakkaa.

Itsekriittisyyttä voi oppia lieventämään niin, että alkaa kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan. Mieti mikä on mielesi soittolista.

Mitkä ovat yleisimmät ajatukset, joita toistat päivittäin? Mistä ajatuksesi ja uskomuksesi ovat peräisin? Kuka puhuu päässäsi? Onko kaikki totta, mitä kerrot itsellesi? Minkälaisia tunteita nykyiset ajatukset herättävät sinussa? Millainen olisit, jos olisit vapaa nykyisistä ajatuksista?

Seuraavaksi voi pikkuhiljaa opetella katsomaan itseään hyväksyvästi. Katsoa peiliin ja todeta: minä olen ok, minä riitän, minä kelpaan juuri nyt.

Osa 5.

Jos kokee itsensä jatkuvasti huonoksi ja pelkää toistuvasti paljastuvansa epäpäteväksi puhutaan huijarisyndroomasta. Tätä poteva kokee, ettei ole koskaan riittävän hyvä, vaikka olisi miten pätevä, taitava tai lahjakas.

”Kävi hyvä tuuri. Sattumalta sain tämän paikan. Rektrytoija ei vaan tajunnut etten oikeasti osaa mitään. Kohta kaikki huomaavat, miten huono olen.”

Mikään ei saa vakuuttuneeksi omasta osaamisesta ja päässä pyörii itseä mitätöivä levy. Ahdistava tunne omasta osaamattomuudesta.

Kyseessä on ajatusvääristymä. Huijarisyndroomasta kärsivä ei huijaa olevansa hyvä tai liioittele kykyjään vaan hän ajattelee huijaavansa, koska ei itse usko omaan osaamiseensa. Hän uskoo saavuttaneensa paikkansa työelämässä sattuman tai erehdyksen kautta ilman omaa osaamista.

Huijariksi itsensä tuntevat ovat usein tunnollisia, koulutettuja naisia, jotka vaativat itseltään täydellisyyttä. Ulospäin elämä saattaa näyttää kadehdittavan loistokkaalta menestystarinalta, mutta sisällä jäytää jatkuva pelko paljastumisesta. Myös miehet kärsivät huijarisyndroomasta samoista syistä.

Jokaisella on aikoja, jolloin epäilee itseään. Kun haastaa itseään tai lähtee uusiin tehtäviin, on normaalia pohtia osaanko ja pysynkö tähän. Haitallista on jäädä jumiin toistuviin kriittisiin ajatuksiin. Epäillä itseään jatkuvasti. Pahimmillaan huijarisyndrooma voi johtaa vakavaan uupumukseen ja masennukseen.

Muutos lähtee ajattelutavan tunnistamisesta. Onko usein ankara ja vaativa itseään kohtaan? Miksi? Mitä on taustalla? Kuka puhuu päässäsi? Ovatko ajatukset totta vai pelkoja?

Vähitellen voi alkaa kertoa itselleen myönteisiä asioita. Huomata oma arvonsa ja kykynsä ja nähdä, ettei kaikki hyvä ole tullut vahingossa ja sattumalta.

Ajatukset vaikuttavat tunteisiin. Tunteet vaikuttavat tekoihin. Teot vaikuttavat elämän kulkuun. Kun muutat ajatuksesi, muutat elämäsi.

Teko ei muutu ellei ajatus muutu. Tavat eivät muutu ellei tapa ajatella muutu. Kun alkaa purkaa mielen tarinoita, todellinen minä pääsee esiin ja avaa uusia polkuja. Me kykenemme paljon enempään kuin luulemme, kun avaamme mielen kuviteltuja rajoja ja lähdemme kulkemaan kohti uutta.

Kerro itsellesi parempi tarina.

Osa 6.

Iso osa mielen tarinoista ja kielteisistä ajatusmalleista liittyy tukahdutettuihin tunteisiin, joita ei ole voinut, osannut tai uskaltanut ilmaista. Usein surua, häpeää tai vihaa. Ehkä ei ole ollut sallittua näyttää kielteisiä tunteita tai olemme suojelleet itseämme mielen kivulta ja jäädyttäneet tunteet sisällemme.

Monia vaivaava epämääräinen ahdistus yrittää viestiä tästä. Kertoa, että sisällä on jotain mitä pitäisi kohdata. Kielteisinä koetut tunteet yrittävät auttaa meitä eivätkä tehdä elämästä hankalaa.

Tunteilla on aina viesti ja niitä pitäisi kuunnella. Mutta usein kun epämukava tunne nostaa päätään, me tukahdutamme sen. Teemme kaikkea muuta sen sijaan, että pysähtyisimme ja kuuntelisimme itseämme.

Mitä hanakammin tunnetta työntää pois, sitä hanakammin se palaa ja paisuu samalla entistä ahdistavammaksi. Tunne haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.

Tunteiden tehtävänä on tuoda meille tietoa ja energiaa. Tunteet antavat suuntaa, mihin mennä ja mistä pysyä erossa. Me usein sysäämme vaikeat asiat mielestämme sen sijaan, että ottaisimme selvää, mikä siellä kolkuttaa. Emme halua kohdata totuutta, jonka sisimmässä tiedämme.

Avain vapauteen on itsensä kohtaaminen kaikkine raadollisine puolineen ja kipeine tunteineen. Kun uskaltaa tuntea mitä vaan, voi tehdä mitä vaan. Ei tarvitse enää piileskellä, juosta karkuun tai teeskennellä. Voi uskaltaa olla avoin ja haavoittuvainen. Oma itsensä. Ihminen.

Jos haluaa löytää aidon yhteyden itseensä, pitää uskaltaa viettää aikaa yksin ja antaa kipeiden tunteiden nousta. Kestää omaa häpeäänsä ja samalla oivaltaa, ettei ole mitään hävettävää. Kaikki läpikäyvät jotain. Ei kukaan ole teflon, vaikka ehkä niin esittää.

Seuraavaksi voi alkaa kuunnella itseään ja kysyä mitä minä kaipaan. Keho kyllä tietää paremmin kuin luuletkaan.

Kuten Nietzsche on todennut: Kehossasi on enemmän viisautta kuin syvimmässä filosofiassasi.

Osa 7.

Kiltin tytön uudet tavat 2023.

Mikään ei muutu toivomalla. Pitää tehdä asioita. Aloittaminen ei itse asiassa ole vaikeinta vaan polulla pysyminen.

Siksi asioista kannattaa tehdä tapoja. Toistaa niitä niin monta kertaa, että siitä tulee automaatio. Enää ei tarvitse miettiä tekeekö jotain, kun jo huomaa tehneensä sen kuten hampaiden pesu.

Samalla tavalla ajattelu muuttuu. Ensin toistetaan uutta ajatusta niin kauan, että hermoradat tottuvat siihen. Kun ajatus karkaa vanhaan uomaan, se palautetaan uuteen ja sanotaan: ajattelen nyt näin.

Mieltä voi kouluttaa kuten koiraa. Ensin se opetetaan sisäsiistiksi, sitten siirrytään vaikeampiin temppuihin.

Vähitellen hermoradat virittyvät uuteen suuntaan ja vanhat radat kasvavat umpeen. Olemme oppineet uuden tavan.

Aluksi voi opetella tiedostamaan tilanteet, joissa tuntee tarvetta miellyttää ja miettiä mistä se johtuu. Mikä laukaisee tämän? Miksi tunnen tätä tarvetta? Onko kyse henkilöstä vai tilanteesta? Mikä menneisyyden tilanne toistuu?

Tämän jälkeen alkaa kokeilla sanoa ei.

Valitettavasti ei nyt käy.

Ikävä kyllä en pääse/ehdi.

En halua.

Tärkeää on jättää selitysosio pois. Ei on ei.

Seuraavaksi voi edetä puolustamaan reippaasti omia näkemyksiään. Kohteliaasti, ystävällisesti, mutta jämäkästi. Perustella miksi ajattelee kuten ajattelee ja uskoa itse omiin ajatuksiinsa.

Tärkeintä on aloittaa. Voi aloittaa hitaasti ja pienesti. Tehdä yksi ihan pieni juttu ensin. Ei tarvitse edes kertoa kenellekään. Kunhan vain aloittaa luomaan uutta polkua askel kerrallaan.

Kun nyt aloittaa, puolen vuoden päästä on tehnyt itselleen uuden, leveän tien.

Katso Kiltti tyttö -valmennukset tästä.

Anu Kuistiala

Tässä blogissa käsittelen työelämään, uralla etenemiseen ja alitajuiseen vaikuttamiseen liittyviä asioita. Kirjoitan myös luopumisesta, muutoksesta ja mielen voimasta.

Jos haluat tietää enemmän, tutustu kirjaani Tähtitaidot - 8 askelta menestykseen jossa käsittelen mielen taitoja.

Lue täältä edellisiä. Liity mukaan blogilistalle

Tulen mielelläni puhumaan näistä teemoista sekä teen henkilökohtaista valmennusta. Katso tarkemmin www.kuistiala.com

anu@kuistiala.com

Twitter:@kuistiala

Instagram: @kuistiala