Naisen kolme kysymystä

Naisen kolme kysymystä

Naisen kolme kysymystä

Olen viime aikoina keskustellut naisten kanssa työelämästä uran eri vaiheissa. Kärjistäen voisi todeta, että kolme kysymystä pyörii mielessä.

Nuorena: Olenko tarpeeksi hyvä?

Ruuhkavuosissa: Mistä saan lisää aikaa?

Keski-iässä: Kelpaanko vielä mihinkään?

Alitajuiset ajatusvinoumat

Kun on nuori, kunnianhimoinen ja haluaa uralla eteenpäin, moni nainen kokee, että joutuu olemaan kaksi kertaa miestä parempi että riittää. Tämä ei tarkoita, että näin todellisuudessa on, vaan kyse voi myös olla omista peloista, työpaikan ilmapiiristä tai kulttuurisista rakenteista, jotka luovat alitajuisia ajatusvinoumia. 

Riitänkö, kelpaanko, olenko tarpeeksi hyvä? Miten olisin parempi, kiinnostavampi, haluttavampi? Miten todistan pätevyyteni kaikkien näiden katseiden alla?

Me pidämme itsemme kaltaisista ihmisistä, menemme helposti samaan suuntaan kuin ystävämme. Työelämässä myös palkkaamme tai otamme tiimiin mielellään samankaltaisia tyyppejä, vaikka tätä ei aina tunnisteta. Ihminen vaan tuntuu alitajuisesti mukavalta ja tutulta.

Riittämättömyyden tunne ja täydellisyyden tavoittelu riivaavat monia. Uskallus valita toisin, poiketa tavanomaisesta vie usein pitkälle.

Työ, perhe ja monialayritys

Ruuhkavuosissa, kun perhe ja työ on hoidettavana yhtä aikaa, kysymykset ovat toisia. Koska saan nukkua? Miten voisin joskus tehdä mitä itse haluan? Miten jaksan töissä?

Suurin ongelma on aika. Moni nainen tekee vaativaa työtä, josta nauttii, mutta joka vie myös paljon aikaa. Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen venyttää naiset äärirajoille. Omat tarpeet ja halut jäävät helposti sivuun.

Lapsi on sairaana, menenkö palaveriin vai jäänkö kotiin? Menenkö kiinnostavaan seminariin vai koulun tapahtumailtaan? Haenko vaativampia tehtäviä vai tyydynkö nykyiseen? Huono äiti -syndrooma kukoistaa, vaikka olisi minkälainen tukiverkosto apuna.

Osa kokee, että valintojen paikat työn ja perheen välillä ovat elämän vaikeimpia. Osa toteaa, että perhe-elämä on myös loistava johtamiskoulu. 

Perheen pyörittämisessä oppii sellaista monialaosaamista, yhtäaikaista tehtävien hoitoa ja monentasoisten asioiden hanskaamista, että niiden oppien avulla pyörittää kevyesti isompaakin yritystä, totesi yksi kolmen lapsen äiti.

Järisyttävä, armollinen keski-ikä

Kun mittariin tulee 50 vuotta, mieleen nousee kolmas kysymys. Kelpaanko enää mihinkään? Onko taidoillani ja kokemuksellani käyttöä vai lakaistaanko minut nurkkaan ja toivotaan, että älyää väistyä nuorempien tieltä.

Tässä vaiheessa moni vaihtaa alaa tai kokee renessanssin ja löytää itsestään uusia vahvuuksia.

Täydellisyyden tavoittelu on hellittänyt, kun tajuaa, ettei täydellistä ole. Kevyesti alaspäin viettävä ja pehmenevä kroppa yleensä tukee tätä vaihetta. En ole täydellinen, en koskaan ollutkaan, mutta ehkä kuitenkin ihan ok tyyppi. 

Elämänviisaus on lisääntynyt ja moni nainen kokee olevansa parhaimmillaan johtajana. Ei tarvitse enää pingottaa eikä päteä vaan voi keskittyä töihin.


Tässä blogissa käsittelen työelämään, uralla etenemiseen ja alitajuiseen vaikuttamiseen liittyviä asioita. Kirjoitan myös luopumisesta, muutoksesta ja mielen voimasta.

Lue täältä edellisiä.

Tulen mielelläni puhumaan näistä teemoista. Katso tarkemmin www.kuistiala.com Teen myös henkilökohtaista valmennusta.

Liity blogilistalle, niin saat uuden suoraan sähköpostiisi.

Löydät minut myös Facebookista

Anu Kuistiala

www.kuistiala.com

anu@kuistiala.com

Twitter:@kuistiala

Instagram: @kuistiala