Loista kaikissa väreissä

Meissä jokaisessa asuu pieni lapsi, joka haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Loistaa omana itsenään kaikissa väreissä. Onnekkaat saavat tämän kokemuksen lapsuudessa vanhempien hyväksyvissä katseissa. Moni meistä hakee tätä katsetta aikuisena, koska on jäänyt sitä vaille.

Vanhemmat ovat voineet olla kiireisiä tai muuten poissaolevia. Heillä on voinut olla omia ongelmia, jotka veivät ajan ja energian. He ovat ehkä hukuttautuneet töihin, alkoholiin tai onnettomiin ihmissuhteisiin. He ovat itse hakeneet epätoivoisesti hyväksyntää ja siirtäneet samalla ongelman eteenpäin lapsilleen.

Näin riittämättömyyden tunne kulkee perintönä sukupolvelta toiselle.

Aikuisena eheytyminen tekee kipeää

Kun aikuisena yrittää rakentaa itseään ehjäksi, se on vaikeaa. On niin paljon epämukavia ja vaikeita tunteita, jotka pitäisi kohdata. Elää ja tuntea läpi kaikki tuska, mikä on sisimpään jäänyt.

Usein ei välttämättä tajua, mikä on se syvin tunne, joka on kaiken alla. Mitä olen jäänyt paitsi? Mitä niin syvästi kaipaan, etten edes sitä tunnista?

Puhumattomuus on pahempaa kuin huuto

Aina ei tarvitse olla takana suurta draamaa tai rajuja kokemuksia. Ns. hyvässä kodissa ja hyvässä perheessä voi olla alitajuisia syviä virtoja, jotka lapset aistivat, vaikkei mitään pahaa tapahdukaan. Isän syvä huokaus ja vetäytyminen. Äidin tyytymätön ilme ja hiljaisuus.

Puhumattomuus ja hiljaisuus ovat välillä pahempia kuin suora huuto. Hiljaisuus sulkee sisään ja kätkee todelliset tunteet. Antaa niille tilaa kasvaa liian suuriksi möykyiksi.

Parempi on sanoa suoraan mitä ajattelee ja tuntee. Totuus vapauttaa aina, vaikka se sattuisikin.

Pullon varjossa kasvaa yksinäinen lapsi

Toinen suomalainen tarina on pullon varjossa kasvaneet. Kun alkoholi ottaa perheessä tärkeimmän paikan, varjoon jääneet lapset hakevat myöhemmin hyväksyntää kaikkialta muualta: parisuhteesta, työstä, harrastuksista, irtosuhteista, kavereista, sosiaalisesta mediasta jne.

Kokemus hylätyksi tulemisesta tai kelpaamattomuudesta voi olla niin vahva, että se kulkee matkassa koko elämän. Mikään ei täytä sisällä olevaa tyhjyyttä, jos ei itse tunne itseään rakastamisen arvoiseksi.

Me haemme muista ihmisistä sitä, mitä olemme jääneet vaille. Me usein myös syytämme toisia siitä, mitä emme itse anna itsellemme. Me syytämme kumppaniamme, ettei hän osoita tarpeeksi rakkautta ja huomiota, vaikka kyse on siitä, ettemme itse rakasta itseämme.

Me syytämme toista omistushaluiseksi ja rajoittavaksi, vaikka olemme itse rakentaneet oman vankilamme. Me takerrumme menneeseen, koska pelkäämme kohdata todellisen itsemme.

Haavat eivät katoa itsestään

Haavamme tulevat näkyviksi vahvasti parisuhteissa, mutta tulevat mukaan myös työpaikalle. Töissä me peittelemme niitä tehokkaasti ja usein nautimme, kun ei tarvitse pohtia itseään liikaa. Paras vaan heittäytyä täysillä mukaan haastavaan projektiin ja hukuttaa itsensä töihin.

Rankan työpäivän jälkeen on mukava ottaa muutama lasi viiniä ja rentoutua. Olenhan sen ansainnut.

Ikävä uutinen on, että käsittelemättömät asiat kulkevat mukana, vaikka mitä tekisi. Viimeistään keski-iässä niillä on tapana purskahtaa pintaan valtavalla voimalla ja vaatia huomiota. Sitten itketään 50-vuotiaana, ettei kukaan lohduttanut tai antanut turvaa lapsena. Ehkä se itketti jo 20-vuotiaana, mutta sitä ei otettu vakavasti.

- Älä pohdi ikäviä juttuja, sulla on koko elämä edessä! Unohda ne!

Sitten mennä porskutetaan parikymmentä vuotta ja haudataan epämääräisesti kaihertava paha olo. 

Rakastava, hyväksyvä läsnäolo

Halu tulla hyväksytyksi ja nähdyksi ei katoa koskaan. Parasta on, jos lähellä on ihminen, jonka sylissä on turvallista olla. Jonka lähellä voi olla hiljaa ja tuntea, että minut hyväksytään epätäydellisenä ja juuri sellaisena mitä olen.

Itsensä hyväksyvä hyväksyy myös muut. Silloin ei ole tarvetta pienentää itseään muiden edessä tai mitätöidä toisia.

Silloin voi antaa itsensä ja muiden näkyä kaikissa väreissä ja täydessä loistossaan.

Muutama hyväksi havaittu neuvo:

  • Kuuntele ja katso aidosti toista ihmistä. Kaikilla on omat epävarmuutensa ja haavansa. Työpaikan reippain veikko saattaa olla oikeasti surullinen, koska kukaan ei koskaan aidosti kysy, mitä hänelle kuuluu.
  • Näe ihmisten pinnan alle. Ärsyttävä pilkunviilaaja riivinrauta on todennäköisesti hyvin onneton sisimmässään ja purkaa pahaa oloa ympärilleen, koska ei muuta osaa. 
  • Älä pelkää tunteita. Tunteilla on aina viesti ja asiaa. Kuuntele niitä ja pohdi mitä ne haluavat sinulle kertoa. Kyynikot ovat niitä, jotka ovat hukanneet yhteyden itseensä.
  • Kun syytät toista jostain, mieti kaipaatko salaa itse jotain elämääsi. Ole itsellesi rehellinen. Me heijastamme toisiin niitä asioita, mitä kaipaamme omaan elämäämme.

Tässä blogissa käsittelen työelämään, uralla etenemiseen ja alitajuiseen vaikuttamiseen liittyviä asioita. Kirjoitan myös luopumisesta, muutoksesta ja mielen voimasta.

Lue täältä edellisiä.

Tulen mielelläni puhumaan näistä teemoista. Katso tarkemmin www.kuistiala.com Teen myös henkilökohtaista valmennusta.

Liity blogilistalle, niin saat uuden suoraan sähköpostiisi.

Löydät minut myös Facebookista

Anu Kuistiala

www.kuistiala.com

anu@kuistiala.com

Twitter:@kuistiala

Instagram: @kuistiala

Piirros: Riia Celen